HASIKSENPOLTTOMENETELMIÄ Hasista voi juoda esim teeksi keitettynä tai muihin juomiin sekoitettuna, syödä eri ruoissa tai vaikka sellaisenaan. Yleisin ja miellyttävin (& turvallisin?) tapa on kuitenkin polttaminen. Kannabista voi kuitenkin polttaakin monella tapaa. Tässä muutamia kirjoittaneen tietämiä tapoja. Mikäli jollakulla lukijalla on tiedossaan luettelon ulkopuolisia tapoja, lähettäkää ihmeessä sivun haltijalle! Joitain menetelmiä voi olla vaikea selittää kunnolla pelkän tekstin avulla, mutta yritän parhaani. Seuraavat menetelmät on koettu kiinteän hasislaatan avulla. Laattaa kannattaa lämmittää tupakansytyttimellä, kunnes kuumennettu osa on pehmeää ja helposti murenevaa. Murustele laatasta sopivan verran tavaraa (n. 0.2g -0.5g keskivertohenkilöä kohti on mukava kerta-annos suht' laadukkaasta laatasta). Mitä pienenpiä muruset ovat, sitä paremmin ne palavat kokonaan ilman, että mitään menee hukkaan. Kahvinpurujen kokoiset murut ovat oivallisia. Opit äkkiä tuntemaan rajasi ja itsellesi sopivan kerta-annoksen. Vaikutus häviää muutamassa tunnissa täysin. Voit huoletta polttaa uuden satsin vaikka viiden minuutin välein, jos siltä tuntuu, sillä kenenkään ei tiedetä kuolleen hasikseen. Taju voi mennä, mutta jos et siitä enää nouse, ei se ole kannabiksen vaan jonkun muun vika. Päihdyttävän ja tappavan annoksen suhteen on arvioitu olevan n. 1:40 000. Ainakin laatan palaminen helpottuu huomattavasti, kun sekoitat muruja tupakanpuruihin, mitä lähes kaikki polttajat tekevät. Vahvahko, mutta oikein hyvä tupakanpurujen määrä on n. 2-3 kertaa käytettävän kannabisannoksen määrä. Haluan vielä ilmoittaa, että menetelmiä ja niiden valmistelun sekä käytön eri vaiheita voi täysin soveltaa oman mielensä mukaan. Tekstissä esiintyvät putket, pullot yms. ja niiden määrät, tilavuudet, pituudet ym. perustavat kirjoittajan tuttavapiireissä käytettyihin menetelmiin, ja ovat täysin lukijan harkinnan varassa, kun tämä rupeaa eri keinoja kokeilemaan. On vain hankalaa ilman minkäänlaisia esimerkkejä selventää asiaansa tyyliin "otat astian ja sinne asetat toisen astian, josta on pohja pois, ja astia B:n päälle pesäke...". Jos ymmärrät kunkin vehkeen toimintaperiaatteen, voinet soveltaa niitä oman mielesi ja käytössä tai saatavilla olevien valmistustarvikkeiden mukaan. SÄTKÄ Se perinteinen. Eikun hasismurut ja kessunpurut samaan syssyyn ja koko seos sätkän sisään. Filtteriä ei jointissa kannata käyttää, sillä siihenhän jäisi muiden myrkkyjen muassa pään sekoittavia ainesosia. Sen sijaan jonkinlaisen filtterinkorvikkeen voit tehdä rullaamalla ohutta pahvia, esim. Rizla-paketin tarpeettoman päällyspahvin. Huulet usein tuppaavat palamaan nakkisormien ohella, joten hasista ei kannata laittaa aivan filtterinkorvikkeeseen kiinni, sitä kun ei siitä aina pysty polttamaan. Edut : kätevä; yleisillä paikoilla epäilyksiä herättämätön; tarvikkeet halvat ja helposti mukana kulkevat; nopea väsätä. Haitat : paperista tulee tarpeettomia lisämyrkkyjä polttajansa elimistöön; juopunut ja tupakoiva kannabiksen vastustaja helppo huijata ottamaan jointit PIIPPU Toinen perinteinen. Hasis vaan pesään ja polttamaan. Edut : Saa valmiina ja halvalla. Vanhemmalla polvella ei herätä epäilyksiä. FOLIOPIIPPU Pelkästä foliosta voi väsätä esikuvansa kaltaisen piipun. Muotoile foliosta normaalin piipun muotoinen (koko voi olla pienempi). Valmis tekele ei saa olla kauttaaltaan ontto putki, vaan onton pesän päälle tulee muotoilla foliosta monttu, jonka pohjalle pistellään reikiä esim. nuppineulalla. Suotava reikien määrä on yleensä vähintään 10. Nyt pesään voi lisätä poltettavan tavaran ja imeä savut toisesta päästä kuten normaalillakin piipulla. Huom: harva foliopiippu onnistuu olemaan täysin tai edes tarpeeksi ilmatiivis, joten tekeleen päälle kannattaa kietoa ilmatiivistä teippiä. Edut : tarvikkeet löytyy lähes joka kodista; halpa kuin mikä. Haitat : menee ruttuun ja pilalle todella helposti ; käytännössä kertakäyttöinen; hieman hankala väsätä. PULLOPIIPPU Ensiksi tarvitaan muovinen pullo (0.5 l riittää hyvin), johon pistetään kaksi reikää reilusti pullon puolenvälin yläpuolelle. Toiseen reikään asetetaan jonkinlainen savunimuputki, esim. kuulakärkikynästä saat irroitettua oivallisen pillin. Pullon reiän ja savuputken välistä ei saa päästä ilmaa, jos pääsee, tiivistä väliä vaikka teipillä tai sinitarralla. Pulloon voi lisätä vettä, jolloin savu hieman lämpenee tai viilenee veden lämmöstä riippuen, ja on vahvempaa. Pullon suulle muotoillaan foliosta kuoppamainen pesä, jonka pohjalle pistellään nuppineulalla riittävä määrä reikiä. Pesän pullon suun ulkopuolelle jäävä osa kannattaa kiinnitää pulloon teipillä tai kiristää narulla. Pesään laitetaan kannabis ja sytytetään samalla imien. Pesää sytytettäessä ja sen palaessa, kun savua imetään, täytyy pitää sormea toisella, vaille putkea jääneellää reiällä. Muutoin reikä voi olla vapaana, jottei pesä sammu ennen aikojaan. Kun pesä on sammunut, pulloon jää savua, jonka saa sieltä pihalle imemällä, antaen em. ilmareiän jälleen olla vapaana. VESIPIIPPU a) Tarvitsemme taas pullon. Tarkoitukseen erinomainen olisi vaikka 0.33 -litrainen, läpinäkyvä limsapullo, johon laitetaan vettä vaikkapa puoleenväliin asti. Pulloon tungetaan sen suusta kaksi putkea, toisen putken (sopiva putki jälleen mustekynästä) yläpäähän tulee pesä, ja sama putki menee pullossa olevaan veteen. Kotikonstein putken päähän saa pesän esim. Clearasil-purkin korkista, jonka pienempään reikään yritetään putken yläpää ahtaa. Jos putki ei heti mene reikään, voi korkkia pehmentää ja reikää suurentaa kuumentamalla muovia sytkärillä. Jos reikä on hieman putkea suurempi, voi väliin laittaa hieman sinitarraa tai pitävää liimaa. Korkin laajempaan reikään, siihen taivaaseen osoittavaan asetellaan jälleen rei'itetty foliopesäke. Imuputken tulee kaartua sen verran, että käyttäjä pystyy siitä imemään polttamatta nenäänsä pesässä. Jos et löydä kaarevaa putkea, voit yrittää yhdistellä jotenkin kahta eri putkea. Imuputken pullossa oleva pää ei saa missään nimessä mennä lähellekään vettä, jotta käyttäjä saa keuhkoonsa savua eikä nestettä. Imuputken ei tarvitse olla kaareva, jos se on tarpeeksi paljon pesäkeputkea korkeampi tai jos ideaa sovelletaan muuhun astiaan, jonka yläpää on tarpeeksi laaja, jotta pesäke- ja imuputket voivat olla riittävän etäällä toisistaan. Molemmat putket voidaan laittaa pulloon sisälle korkin läpi tai kehitellä pullon suulle jokin muu tiiviste. Tärkeää kuitenkin on, että suu on putkien ulkopuolella täysin ilmatiivis. Kun vehje on valmis, laitetaan tavara foliokuoppaan ja sytytetään se imien samalla imuputkesta. Savu purluttaa veden läpi, nousee pullon ilmatilaan ja sieltä putkea pitkin polttajan keuhkoon. Polttaja voi kuvitella, että "eihän tästä lähe mitään!", koska tämän keuhkoissa ei tunnu tavanomaisen pahalta tuo polttaminen. Tämä johtuu siitä, että vesi, jonka läpi savu kulkeutuu, suodattaa savusta tarpeettomia myrkkyjä itseensä jonkinlaisen filtterin tavoin. Päähän nouseva ainesosa (THC?) ei kuitenkaan jää veteen vaan tulee käyttäjän elimistöön. Pullon lietevettä ei kannata juoda, mikäli ei pidä laatanheitosta ja pahoinvoinnista. Veteen ei nimittäin jää mitään päätä sekoittavaa, tai jos jää, jää niin mitättömissä määrin, ettei maksa vaivaa. Veden lämpötila on lähinnä makuasia; toiset pitävät viileästä savusta, toiset lämpimästä. Lämmin savu tosin ärsyttää keuhkoja vähemmän, sillä se on kosteampaa. b) Toisenlaiseen vesipiippuun tarvitaan muovipullo. Tämän vesarin on kirjoittaja keksinyt itse ja onnistunut hyvin 1.5 l Mehukatti-kanisterilla. Pulloon pistetään reikä aika matalalle, ja siitä tulee sojottaa yläviistoon putki, jonka päässä on hasanpolttopesäke. Oma on asianne, miten saatte putken sojottamaan yläviistoon...kokeilkaa sinitarraa, teippiä, narua tms. Pulloon lasketaan vettä siinä määrin, että putken pullossa oleva alapää on vedessä, mutta veden raja ei saa nousta putken yläpäähän asti. Ei mielellään edes yli putken puolenvälin. Nyt kama sytytetään imien savua pullon suusta. Edut : muihin menetelmiin verrattuna keuhkoille erittäin lempeä ja varmaankin vähiten epäterveellinen; sopii myös tupakoimattomille, joiden keuhkot eivät ole tottuneet rasitukseen, ja joita voivat muut menetelmät yskittää rankasti; koska vaikuttava THC (?) tulee keuhkoon lähes raakana, ja koska sitä pystyy imemään kerralla suuren määrän, on vesari myös suht' tehokas vekoitin. Haitat : hankalahko valmistaa kotioloissa, mikäli juuri oikeanlaisia välineitä ei satu löytymään. "USVAPUTKI" Laitteeseen tarvitaan pahvi(tai muovi-)putki, jonka halkaisija on sitä luokkaa, että saat kädelläsi peitettyä toisen pään ilmatiiviisti ja toisen pään tiiviisti suuhusi tai suusi ympärille. Toinen tarvike on jonkinlainen putken kyljessä olevasta reiästä työnnettävä tulisija kannabikselle. Siihen tarkoitukseen on omiaan tavallisen piipun tulisija. Parempi on katkaista piippu keskeltä. Piippu tungetaan putken seinämän läpi jommankumman päädyn läheltä ja pesä on siihen päätyyn päin, joka on kauempana. Putkella voisi olla pituutta puolisen metriä, ja sen täytyy olla (jos pahvinen) sen verran paksua pahvia, ettei se heti kurtistu tai kastuessaan mene pilalle. Sitten sytytetään piipun pesän sisältö ja peitetään samaan aikaan kämmenellä piippua lähempi pääty, sekä imetään toisesta päädystä. Hauskuus ei piile pesän polttamisessa, kun kämmen peittää toista päätyä, vaan siinä, kun kämmen otetaan päädystä pois ja kiskaistaan putkeen menneet savut keuhkoon. Amatöörien kannattaa tällä värkillä aloitella varovasti, katsoen mihin keuhkot pystyvät. Putken pitää olla iso siksi, koska pikkuruisessa putkessa ei ole mitään järkeä; jos pelkää järeitä vehkeitä eikä omaa tippaakaan kokeilunhalua, voi yhtä hyvin myssytellä pelkällä piipulla. Pystyt "usviksella" sitäpaitsi ottamaan keuhkoosi paljon suuremman määrän savua kerralla ja yskimättä kuin normaalilla piipulla poltettuna. Kunnon muhkeat usvat kun tulevat keuhkoosi putkesta niin nopeasti, etteivät ne ehdi ärsyttämään kurkkua piipun tavoin. Ja kaikkihan tajuavat, että tiheä, vahva savu kilahtaa päähän aivan eri lailla kuin sama määrä hitaasti, miedoilla menetelmillä vedettynä. Edut : nousee päähän tehokkaasti ja nopeasti; jotkut pitävät keuhkoon tulvahtavasta, polttavasta, nopeasta aallosta (ainakin kokeneemmat). Haitat : usein käytettynä tekee keuhkoille hallaa; tuntuu usein pahalta aloittelijoiden keuhkoissa NORJALAINEN VESIPIIPPU eli "POMMI" Vehkeeseen tarvitaan normaalikokoinen vesiämpäri, joita kaikista saunoista ja siivouskomeroista löytyy, sekä muovipullo, josta on pohja leikattu pois, ynnä foliota ja vettä. Otetaan ämpäri, täytetään vedellä. Vettä kandee olla vähintään pullon pituuden verran ja pullo voisi olla 1.5 -litrainen. Kerrataan vielä, että pullon pohja leikataan pois. Pullon suulle muotoillaan foliosta pesä. Koska pesää joutuu irroittelemaan koko ajan, olisi hyvä muotoilla siitä lusikanomainen varrellinen tai edes jonkinlaiset kahvat siihen. Pesän pohjalla on luonnollisesti nuppi- tai muun neulan reikiä, joista eivät kuitenkaan hasisköntsät saa tipahdella. Pullo asetetaan ämpäriin niin, että sen suu on kuitenkin pinnan yläpuolella. Pullon suulle asetetaan foliopesä, jossa poltettava tavara. Pesä kannattaa tosiaan asettaa vasta pullon ollessa ämpärissä, sillä jos pesä on paikoillaan, pursuaa sen rei'istä ilmaa kun pulloa työnnetään veteen, ja ilma puhaltaa kallista tavaraa pesästä pois. Sytytykseen tarvitaan käytännössä 2 henkilöä. Yksi antaa pesälle sytkää, ja toinen nostaa pulloa hitaasti pois vedestä sekä painaa pesää pullon suun reunoja vasten, jottei välistä pääsisi ilmaa pulloon. Ilmiö nimeltä paine vetää savun pulloon. Pullon alareunan täytyy kuitenkin olla vedenpinnan alapuolella. Kun pullo on mahdollisimman ylhäällä(muttei liian), otetaan folio pois pullon suulta ja kiskomisvuorossa oleva oleva ottaa pullon suun omaansa ja painaa pullon alas. Samaan aikaan kannattaa hengittää voimakkaasti sisäänpäin, eikä vain antaa savun valua keuhkoonsa, sillä näin vältetään tai lievennetään yskimisreaktiota. Pommi on todellakin lempinimensä veroinen. Se on nimittäin esittelemistäni vehkeistä luultavasti järein ja todellakin jyrähtää päähän ja keuhkoon. Puolentoista litran pulloa käytettäessä tuo norjalainen keksintö voittaa suurehkon usvaputkenkin. Se, jonka keuhkot eivät ole terästä, ja joka ei ole aiemmin poltellut kaikkein rankimmilla menetelmillä, ei yleensä voi välttää megalomaanista yskäkohtausta. Tai em. kohtaus saattaa kyllä johtua siitä, etteivät aloittelijat yleensä heti osaa oikeaa taktiikkaa, joka sujuu luonnostaan kokeneemmilta. Kun tuo 30-60 sekunnin yskiminen on ohi, alkaa käyttäjä jo huomaamaan kuinka kannabis alkaa kolista. Mutta useimmat normaalit keuhkot tottuvat pommiin jo muutaman kerran jälkeen, eikä yskimistä enää esiinny. Ilkeältä se tuntuu vieläkin, mutta moisen antaa anteeksi päähän kohdistuvan jyrinän ansiosta. Aloittaja voi tietysti aloitella vaikka litran pullolla, mutta puolilitraisesta ei kyllä ole enää mihinkään. Edut : kolisee... Haitat : ylijäreä; ilkeä; epäterveellinen (niin kuin ne kaikki!); aiheuttaa verenpaineen kohoamista kannabista vastaan taistelevien keskuudessa :); valmiit vehkeet tilaa vieviä ja vaikeasti liikuteltavia KUUMAT VEITSET Ensin laitetaan liedeltä yksi levy lämpiämään ja tuon levyn päälle 2kpl veitsiä (esim. tavallisia voiveitsiä). Käsittele kuumia veitsiä varoen, ettet polta näppejäsi! Kun levy ja veitset ovat kuumia, asetat toisen veitsen päälle hasagökön (eikä tällä kertaa mitään tupakanpuruja) ja painat toisella veitsellä kökköä, sekä imet jollain ohuella putkella tai pillillä veitsien välistä kaiken, mitä köntistä irtoaa. Kätevämmin homma sujuu kahdella henkilöllä. Päihtymiseen riittää kuumia veitsiä käyttäen varsin pieni määrä raakaa hasista. Veistä tulee painaa vinottain, niin, että veitsen taaempi kylki on kiinni toisen taaemmassa kyljessä. Tällä menetelmällä ei hasista juuri mene hukkaan. Jos ei ole tarkka jälkien siivoamisesta, voi köntin polttaa myös pelkän kuuman levyn päällä. Edut : säästeliäs ja tehokas keino, kama riittää pidemmäksi aikaa kuin esim. norjalaisella pommilla; ei vaadi tupakanpuruja eikä näin ollen mitään hasiksen itsensä sisältämättömiä myrkkyjä. Haitat : ulkotiloissa, edes parvekkeella menetelmän soveltaminen mahdotonta, ellei siellä ole liettä; sisätilatouhua, joten varmista, että tuuletus pelaa tai että siedät raa'an hasiksen tuoksua, joka leijuu keittiössäsi. TISLAUSKOLVI ...Mikäli sen nimen oikein muistin. Kyseessä on eräänlainen lasinen pallo, jonka päältä lähtee foliopesälle kuin luotu tötterö ja kyljestä imuputkeksi täydellinen putki. En tosin tiedä, mistä moisia on saatavilla muutoin kuin koulun kemian-/fysiikanluokasta "lainaamalla". Enkä tiedä, miten köntin saa palamaan pallon pohjalla. Jos moinen onnistuu, ei kögön savusta tarvitse mennä hukkaan pihaustakaan, kun tukitaan pallon päällä oleva tötsä. USA:ssa suosittu crack-veikkojen keskuudessa. Koittakoon ken voi!